Ovatko laboratoriotimantit eettisempiä kuin luonnon timantit

Laboratoriotimantit ovat herättäneet paljon kiinnostusta ja innostusta korualalla ja kuluttajien keskuudessa. Ne ovat innovatiivisia, edullisempia ja niistä puhutaan ekologisina timantteina. Samalla ne ovat myös herättäneet huolta ja hämmennystä, mikä on ymmärrettävää. Onhan tämä suurin mullistus, mitä korualalla on tapahtunut 100 vuoteen.

Synteettisiä timantteja on valmistettu jo pitkään 1950-luvulta alkaen, mutta lähinnä teolliseen tuotantoon. Vasta viime vuosikymmenen puolella on pystytty alkamaan valmistamaan synteettisiä timantteja, jotka ovat systemaattisesti laadultaan sopivia timanttikoruihin.

Timanttikaivostoiminnan eri muodot

Timanttikaivostoiminnan vaikutukset ovat moninaiset, niin ympäristöön kuin yhteisöihin. Timanttikaivostoiminta myllää maata ja muuttaa sitä pysyvästi. Monesti alkuperäiseliöstöt ja paikalliset yhteisöt joutuvat siirtymään kaivostoiminnan tieltä. 

Kaivostoiminta voidaan jakaa neljään eri tyyppiin: avolouhos (open pit mining), maanalainenkaivos (underground mining), tulvakaivos (alluvial mining) and vedenalainen louhinta (marine mining).

Avolouhos

Avolouhoksessa maa- ja kivikerrokset poistetaan, jotta päästään käsiksi kimberlite-piippuun, jossa timantit sijaitsevat. Avolouhoksen toiminta käsittää siten malmin ja jätekivien poraamisen, porausreikien lataamisen räjähteillä, räjäyttämisen, malmin lastaamisen ja nostamisen varastoihin käsittelyä varten, jätekivien lastaamiseen ja kuljettamiseen pois. 

Maanalainen kaivos

Kaksi tunnelitasoa kaivetaan syvälle maan kuoreen ja liitetään suppiloihin. Kaivostoiminta alkaa ylätasolta räjäyttämällä malmi, joka putoaa suppiloiden läpi ja kerääntyy toiseen tunneliin. Täällä kuormaajat keräävät rikkoutuneen malmin ja tuovat sen takaisin pintaan käsittelyä varten. 

Vedenalainen louhinta

Timantinkaivamiseen erikoistuneet alukset käyttävät telaketjua, jotka imevät soraa merenpohjasta ylöspäin putkien ja letkujen kautta. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää myös poraa, joka on asennettu alukseen. 

Alluviaalinen kaivos (yleensä käsityöläiskaivos)

Alluviaalisesta kaivoksesta puhutaan kun timantit ovat kulkeutuneet aikojen saatossa jokien uomaan tai rannikoille, joista ne kaivetaan usein käsin. Noin 14% maailman timanteista tulee pienemmiltä käsityöläiskaivoksilta. 

Timanttikaivostoiminnan ympäristövaikutukset

Kaivostyypeistä ehkä pysäyttävimmän näköisin on avolouhos. Avolouhoksen seuraksena maahan jää valtavia kuoppia, joita ympäröivät korkeat kasat raakkukiveä (sivukiveä) ja käsittelylaitosten jätettä. Kuoppien aikaansaamiseen ja maaperän käsittelyyn tarvitaan raskaita kaivinkoneita, kauhakuormaajia ja muita laitteistoja.

Avolouhos Aikhal, Sakha Yakut

Sekä avolouhoksilla että maanalaisilla kaivoksilla on merkittäviä ympäristövaikutuksia. Yhden karaatin jalokivilaatuisen raakatimantin louhiminen luonnosta vaatii keskimäärin 200-250 tonnia maaperän kaivamista. Kaivostoiminta muuttaa ympäristöä pysyvästi muun muassa aiheuttaen elinympäristön tuhoutumista tai häviämistä, eroosiota, vesistön ja maaperän saastumista. 

Esimerksi Kanadassa De Beersin Gahcho Kuen kaivostoiminnan tieltä ovat saaneet poistua niin Karibut että tyhjentyä kokonainen järvi.

Lue aiheesta:

• Indigenous peoples fight for the future lake Kennady, the Caribou and Gahcho Kue
• De Beers' mine plans raise caribou concerns

Järven tyhjentäminen kaivostoiminnan tieltä tappoi yli 18000 kalaa. Sivuillaan De Beers kertoo kuinka jalosti se lahjoitti kalat paikalliselle yhteisölle – jolla varmasti oli kalaa siis syötäväksi vähäksi aikaa ja sen jälkeen ei yhtään ainakaan siitä järvestä.

Lue lisää aiheesta:

• De Beers lobbies for permission to drain lake for diamond mine
• De Beers kills 18,403 fish for Canadian diamonds, locks pristine beaches

   

Myös kaivostoiminnan sulkeuduttua hylättyjen kaivosten tilanne voi olla ongelmallinen. Joillakin alueilla, kuten Afrikan Sierra Leonessa, on kaivostoiminnan sulkeuduttua sen kosteuden todettu vauhdittavan hyönteiskannan kasvua ja siten tautien, kuten malarian leviämistä. 

 

Timanttikaivostoiminnan konfliktit

Ympäristövaikutuksien lisäksi vaikutukset paikallisiin yhteisöihin ovat merkittäviä. Jos olet koskaan katsonut Leonardo Di Caprion tähdittämän Blood Diamond -elokuvan, olet saanut pienen katsauksen timanttien käsityöläiskaivoksella tapahtuvaan louhintaan liittyvään vallan väärinkäyttöön: lapsityövoimaa, sisällissotia ja laittomia asekauppoja. Tämän elokuvan jälkeen olisi ihana istahtaa ja huokaista helpotuksesta ettei meidän Suomessa tarvitse huolehtia näistä konfliktitimanteista. 

Kuitenkin timanttien jäljittäminen on niin maailmalla kuin Suomessa lähes mahdotonta. Timantti vaihtaa kättä monta kertaa. Tämä tapahtuu salakuljettamalla timantit konfliktialueilta "turvallisiksi" merkittyihin timantintuottajamaihin. Siellä ne sekoittuvat laillisesti tuotettuihin kiviin. Läpinäkyvyyttä on yritetty parantaa sertifikaattijärjestelmien avulla kuitenkaan siinä vielä onnistumatta. 

Näistä kuuluisin on Kimberley Process sertifikaatti, johon korualan toimijat usein vetoavat. Alalla kuulemani väite onkin seuraanvanlainen:

”Kimberley process takaa konfliktivapaan timantin ja Suomeen konfliktitimantteja ei siis päädy.”

Valitettavasti uskallan väittää, ettei Kimberley Process takaa konfliktivapaata timanttia.

Kimberley Processin alkuperäinen tarkoitus on ollut hyvä, mutta vieläkin tänä päivänä sen määritelmä on liian kapea. Kimberley Processin määrittelee konfliktitimantin sivuillaan seuraavasti:

‘Rough diamonds used to finance wars against governments’ - around the world.

Suomeksi käännettynä konfliktitimantti on sen mukaan ’raakatimantti, joka on rahoittanut sotia hallitusta vastaan maailmanlaajuisesti’. Toisin sanoen Kimberley Process jättää määritelmän ulkopuolelle ympäristöasiat ja ihmisoikeuskysymyksiä.

Esimerkiksi Zimbawessa sijaitseva Marange kaivoksella on tapahtunut vakavia ihmisoikeusloukkauksia kuten pakkotyövoimaa, murhia, seksuaalista hyväksikäyttöä ja Kimberley Process sallii silti timanttien tuonnin sieltä. 

Toinen väite, jonka olen kuullut on:

 ”Luonnontimantti on teollisia timantteja enemmän yhteisölle hyvää tekevä ostos kuin synteettinen timantti.”

On totta, että Afrikan maaperän mineraalit kuten timantit tuottavat paljon rahaa. Miksi sitten paikalliset yhteisöt vieläkin kärsivät köyhyydestä?

Missä ovat Afrikan miljoonat timanttien tuotannosta? Ongelma on syvällä korruptiossa, jonka vuoksi paikalliset yhteisöt eivät saa ansaitsemaansa rahaa ja hyötyä kaivostoiminnasta ja elävät köyhyydessä.

Lue aiheesta:

• Where are African's billions?
• Blood diamonds and land corruption in Sierra Leone

Hiljattain kylän asukkaat Sierra Leonen Konossa saivat mahdollisuuden kertoa tarinansa videon muodossa, jotta saisivat apua korruptoituneen kaivostoiminnan tuomaan ahdinkoon. Alueelle tullut kaivosyritys Koidu Holdings Limited oli luvannut auttaa heitä kylän rakentamisessa, mutta pettänyt lupauksensa ja sen sijaan vastannut kyläläisten vaatimuksiin väkivallalla. 

 

Laboratoriotimanttien kanssa tällaisia konflikteja ei ole, niiden kasvatus tapahtuu kontrolloidussa ympäristössä. Mitä tulee ympäristön kuormitukseen; laboratoriotimanteista puhuttaessa ei missään tapauksessa kyseessä ole täysin hiilineutraali valmistus. Niiden kasvattaminen vaatii paljon sähköä, energiaa. Kuitenkin ottaen huomioon louhinnasta syntyvä kokonaisvaltainen jalanjälki (saasteet, ympäristön kaivaminen, hiilidioksidi päästöt raskaista laitteista jne.) ja konfliktit, on vaikea väittää luonnontimanttien olevan laboratoriotimantteja ympäristöystävällisempi valinta.

Laboratoriotimanttien valmistukseen voidaan myös käyttää uusiutuvaa energiaa, jota on jo otettu käyttöön maailmalla. Esimerkiksi Amerikassa toimiva Diamond Foundry toimii uusiutuvalla energialla.

On myös selvää, ettei kukaan korualan toimija halua olla tekemisissä konfliktitimanttien kanssa. Kuitenkin timanttien louhinnan muuttamisessa parempaan ja yhteisöille hyvää tekevään suuntaan, on valtavasti tekemistä ja muutoksen täytyy tapahtua paljon syvemmällä yritysten ja hallituksien rakenteissa. On vaadittava parempaa timanttien jäljittämisprosessia. 

Kaivostoiminnan ihmisoikeuskysymykset keskittyvät kehitysmaihin, mutta ympäristökysymykset ovat maailmanlaajuisia. Vaikka ihmisoikeuskysymykset ja niihin liittyvät konfliktit saataisiin ratkaistua, on se selvää, ettei timanttien louhinnan aikaansaama ympäristön kuormitus ole katoamassa mihinkään.